keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Pääsiäiseksi pullaa


Pitkästä aikaa taas jotakin kirjoitettavaa tännekkin. Maaliskuu hukkui jonnekkin. Meillä oli vatsatautia, tosin minä en saanut sitä, mutta mies kyllä. Leipomiset on siis jäänyt minimiin. Eilen sain leivottua sentään pääsiäiseksi pullaa. Taikina taas perussettiä ja mahdollisimman löysäksi jätettynä,  niinkuin yleensä.


Tein näihin ihaniin kierrepulliin täytteen vaniljakreemijauheesta ja vedestä. Värjäsin sitä hieman keltaisella pastavärillä. Muffinipellille laitoin paperivuokia, koska pelkäsin, että täyte valuu pullien sisältä pois. Suihkautin jokaiseen paperivuokaan hieman vuokaspräytä, ettei paperi jää pullaan kiinni. Kiersin taikinan rullalle ja leikkasin paloja vuokiin. Hyvä voitelu kananmunalla ja uuniin. Kun pullat olivat jäähtyneet tein tomusokerista, vedestä ja keltaisesta pastaväristä kuorrutteen.
Maistuivat muuten taivaallisen hyviltä.


Lopusta taikinasta tein kanelikierrepullia. Tällä tyylillä tulee tehtyä useinkin. Kaulitsen levyn, johon laitan runsaasti voita, kanelia ja vaniljasokeria. Sitten leikkaan taikina pyörällä suikaleita, jotka laitan kaksinkerroin ja rullaan molemmista päistä ja sitten pyöräytän pullaksi. Kanelipullat ovat yleensä kaikkien suosikkeja.

Pullat olen asetellut tarjolle vanhalle Kastehelmi lautaselle.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Mutakakkua kermavaahdolla ja vadelmilla


Pitkästä aikaa tuli taas leivottuakin. Kutsuin sunnuntaina ystäväpariskunnan meille syömään ja ajattelin leipoa jälkiruokakahville jotakin makeaa. Mutakakku on sellaista suklaaherkkua, ettei paremmasta väliä. Ohje tähän kakkuun löytyy aiemmasta mutakakku postauksesta, Suklaakakkuja tunnisteen alta.
Teen mutakakun aina irtopohjavuokaan, josta vuoraan leivinpaperilla pohjan ja rasvaan ja korppujauhotan reunat. Kannattaa leikata leivinpaperi kahteen osaan, niin se on helpompi poistaa kakun alta, kun laittaa sen tarjolle.
Vatkasin kermavaahtoa ja pursottelin vaahdon kakun päälle. Pakastimesta löytyi ihania vadelmia ja niitä asettelin kermavaahdon kaveriksi.
Mutakakku on kyllä melkoisen tukevaa tavaraa, joten sitä ei kovin isoa palaa pysty kerralla syömään, mutta niin hyvää. Nyt emme päässeet syömään sitä lämpimänä, niinkuin silloin, kun siinä ei ole mitään päällä. Kakku on pakko jäähdyttää, jos aikoo koristella kakun kermavaahdolla. Mutta lämpimänä kakku on taivaallista, kun pehmeä suklaa valuu kakun sisältä lautaselle. Näin suklaan ystävänä voin sanoa että se on melkoinen nautinto.
Ystävämmekin tykkäsivät kakusta kovasti.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Katsaus vuoteen 2016


TAMMIKUU:
- Tammikuussa on poikani ja minun syntymäpäivä. Koska minä täytin tasakymmenvuosia, halusin pitää lähisuvulle ja ystäville syntymäpäiväjuhlat. Nautimme herkullisesta salaattipöydästä lisukkeineen ja Mouhijärven Herkkujuustolan ihanista juustoista. Kahvipöydässä oli erilaisia kakkuja ja hyvin näyttivät maistuvan vieraille. Koska olemme musiikki ihmisiä, niin oli luonnollista, että juhlassa oli myös paljon musiikkia. Oma bändimme TRAP esiintyi ja toisena bändinä oli BLUE MARY. Musiikki jota soitettiin ja laulettiin, oli minun toiveistani toteutettu. Tanssilattiallakin oli oikein mukavasti porukkaa. Tammikuu oli siis juhla kuukausi.


HELMIKUU:
- Menin tapaamaan tytärtäni ja vävyäni  viikonlopuksi Helsinkiin. Viikonloppuun kuului teatteria, hyvää ruokaa ja mitä parhainta seuraa. Kun ihanat sukulaiset ja ystävät muistivat minua, matkakuumekroonikkoa,  rahalahjoilla syntymäpäivänäni, aloimme suunnittelemaan tyttäreni ja vävyni kanssa matkaa keväälle, johonkin minulle uuteen kohteeseen.  
Leivontaa kuului tietysti myös tähän kuukauteen.
- Musiikkia kävimme kuuntelemassa paikallisessa pubissa. 
 

MAALISKUU:
- Rakas ystäväni ja naapurini täytti vuosia. Häntä kävimme onnittelemassa.
- Osallistuin naistenmessuihin ja myin siellä erilaisia leivonnaisiani.
- Olimme mieheni kanssa esiintymässä  tilaisuudessa, jossa esitettiin Syntisen virsikirjan lauluja.
 - Kävimme paikallisessa pubissa taas kuuntelemassa elävää musiikkia.
- Kuukauden kohokohta oli, kun lähdimme tyttäreni ja vävyni kanssa Vietnamiin 25. päivä.
 

HUHTIKUU: 
-Loma Vietnamissa oli aivan huikea. Olimme ensimmäisen yön miljoonakaupunki Saigonissa, joka nykyiseltä nimeltään on Ho Chi Minh City. Aivan mieletön kaupunki. Sieltä jatkoimme Phan Thietin kaupungin kylään, nimeltä Mui Ne. Tämä rantakohde oli tosi ihana. Upeita maisemia, todella hyvää ruokaa ja ystävällisiä ihmisiä. Mitäpä enempää voisi lomaltaan odottaakkaan. Suosittelen kaikille jotka matkailevat, valitsemaan seuraavaksi lomakohteekseen Vietnamin.  Kotiin palasimme 6. päivä.
- Juhliakin riitti tälle kuukaudelle. Ystävämme ja bändimme jäsen täytti vuosia ja piti kotonaan pienet juhlat. Mieheni sisko vietti tasavuosijuhlia, joihin tietysti osallistuimme. Saimme jopa kunnian esiintyä vieraille. Mahtavat juhlat hyvän ruoan, tanssin ja juomien kera.


TOUKOKUU:
-Kuukauteen kuului melko paljon leivontaa. Tein muutaman äitienpäiväkakun ja muitakin leivonnaisia.
 - Kävimme mieheni kanssa laivaristeilyllä. Se on aina mukava irtautuminen arjesta. Pääsee syömään hyvää ruokaa, laulamaan karaokea ja muutenkin rentoutumaan.
- Lähdin myös Helsinkiin hoitamaan tyttären ja vävyn kahta pikku chihuahuaa. Mumin rakkaat pikkukoirulit Nooa ja Nano. Helsinki on kaupunki, jossa viihdyn aina todella hyvin. Sinne voisin jopa muuttaa.
 

KESÄKUU:
-Kummipoikamme pääsi ripille ja se oli meille kummeille tärkeä tilaisuus. Ajatella, mihin nämä vuodet ovat kuluneet. Nyt tämä sisareni poika on jo "iso mies". Juhlat onnistuivat hyvin. Tarjolla oli hyvää ruokaa ja kummitädin tekemiä kakkuja ja pikkuleipiä.
-Syntymäpäivilläkin olimme. Ystävämme järjesti puutarhassaan juhlat, jossa ei ruoka eikä juoma todellakaan päässyt loppumaan.


HEINÄKUU:
- Heinäkuun alussa on rakkaan tyttäreni syntymäpäivä.
- Naapurimme, hyvä ystävämme ja bändimme jäsen, järjesti puutarhassaan Blues Festivaalin, jonne hän oli kutsunut muusikko Joe Baddyn alias Jussi Raulamon esiintymään. Huikea blueslaulaja ja kitaristi, vei illan "kutsuvieraat" juurimusiikin syvimpään olemukseen. Jokainen nautti todella paljon. Ennen varsinaista pääesiintyjää oli meidän bändimme, TRAPin vuoro. Taisivat kuulijat meistäkin pitää, kun kukaan ei poistunut paikalta. 
- Kävimme mieheni kanssa Kaarinassa kuuntelemassa Skorpions yhtyettä, kun hän voitti liput kyseiseen konserttiin. Musiikkipitoinen kuukausi siis. Mitäpä olisi elämä ilman musiikkia, ei mitään. 
 

ELOKUU:
- Äitini täytti 90 vuotta. Pidimme hänelle pienen kahvitilaisuuden palvelutalossa, jossa hän asuu. Sisareni viettää syntymäpäiväänsä myös samana päivänä.
- Helsingissä olin taas muutaman päivän. Sinne menen aina mielelläni.
- Pubissa olimme taas kuuntelemassa musiikkia. Irlannin matkaa aloimme suunnittelemaan bändimme kanssa. Opintomatka Dubliniin, Irlantiin, siis tulossa. Mahtavaa.


SYYSKUU:
- Meille tuli mieheni kanssa 15 vuotta siitä kun meidät vihittiin. Halusin kutsua ystäviä meille juhlimaan tätä saavutusta. Saavutusta siinä mielessä, koska, kun mieheni sokeutui 10 vuotta sitten, elämämme muuttui täysin. Sen voi varmaan jokainen kuvitella mielessään, miten paljon kaikki muuttuisi, kun tuollainen tapahtuisi omalle kohdalle. Toisaalta, ei sitä osaa kyllä kuvitellakaan, ennen kun sen itse kokee. Ilta oli todella onnistunut. Hyvää ruokaa, kakkua, juotavaa ja tietysti hyvää musiikkia. Soittajia oli tupa täynnä. Onnea on omistaa ihania ystäviä.
- Rakas ystävämme ja koiramme Jassen "varaäiti", vietti syntymäpäiväänsä ja kävin häntä onnittelemassa. Marja, olet korvaamaton ystävä.


LOKAKUU:
- Lähdimme viettämään pitkää viikonloppua Dubliniin, Irlantiin, mieheni ja kahden ystävämme kanssa. Bändimme TRAP lähti siis opintomatkalle. Tavoitteena oli kiertää monta pubia ja kuunnella paikallisia trubaduureja, maistella irlantilaista olutta ja wiskiä ( siis miehet maistelivat wiskiä). Itse en juo wiskiä muuta kuin Irish coffeessa. Varasimme Airbnb:n kautta asunnon kolmeksi yöksi. Asunnon sijainti oli hyvä, joukkoliikenne toimi ja kaikki sujui muutenkin loistavasti. Seuraavan kerran pitää olla vaan hieman enemmän aikaa, niin ehtii nähdä vielä enemmän. Upea kaupunki, suosittelen.


MARRASKUU:
- Niskani alkoi taas oireilemaan ja piti käydä lääkärin pakeilla vähän piikillä.
- Olimme taas laulamassa Syntisen virsikirjan virsiä, seurakunnan tilaisuudessa.
- Sain tyttären ja vävyn pikkukoirat hoitooni meille.
- Musiikkiakin kävimme taas kuuntelemassa paikallisessa pubissa.


JOULUKUU:
- Tämä joulukuu on kuukausi jota en unohda koskaan. Tyttäreni sai pappisvihkimyksen Helsingin  Tuomiokirkossa. Tilaisuus oli todella juhlava ja äidille tietysti myös todella liikuttava. Tätä päivää olimme odottaneet ja vihdoinkin se koitti. Toivotan tyttärelleni onnea papin tehtävään. Vihkimyksen jälkeen oli tyttäreni ja vävyni järjestäneet pienen tilaisuuden, lounaan ja kakkukahvien merkeissä. Ikimuistoinen ja ihana päivä.
- Sairastuin flunssaan ja se on ollutkin sitkeää laatua. Nyt tammikuussa kun tätä kirjoitan, en ole vieläkään täysin flunssasta selvinnyt.
- Rakas koiramme Jasse täytti 11 vuotta. Jasse on vilkas ihana kaveri.

Yhteenvetona vuosi 2016 oli melko menevä ja täynnä tapahtumia. Näin matkakuumekroonikkona on aina ihana päästä matkustamaan. Tähän vuoteen mahtui kaksi upeeta reissua. Ensin Vietnamin lämpöön ja sitten syksymmällä tutustumaan Dubliniin, Irlantiin. Vaikka rakastan aurinkoa ja lämpöä ja uimista, on kaupunkikohteetkin tosi mukavia. Aina on mahtavaa tutustua uuteen kohteeseen. Seuraavaa lomaa odotellessa, onko se ensi syksynä, toivottavasti. Olisi kiva tutustua johonkin välimeren kohteeseen. Syksyllä kun matkustaa, niin välimeren kohteissakin on vielä silloin lämmintä.
Paljon kuului vuoteen myös ystävien syntymäpäiviä ja tietysti musiikkia. Musiikki kuuluu tärkeänä osana elämäämme. Mieheni soittaa kitaraa ja minä laulan. Tosin nyt joulukuussa alkanut flunssa on vienyt ääneni niin, että laulamisista ei ole tullut mitään. Toivottavasti ääneni palautuu normaaliksi. Olen jo vitsaillutkin, että minusta taitaa tulla blueslaulaja, jos ääneni ei palaudukaan entiselleen. Sillekkään ei sitten voi mitään. Otetaan asiat vastaan sellaisena kun tulevat, kun emme aina voi niihin itse vaikuttaa. Toivottavasti vuosi 2017 on yhtä tapahtumarikas kun vuosi 2016 oli.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Joululahjoista ja joulusta


Pitkä aika on taas siitä, kun viimeksi olen blogiini mitään kirjoitellut. Sairastuin rajuun flunssaan  kuusi viikkoa sitten, jotenka joululeivonnaisten tekeminenkin jäi todella minimiin. Ajattelin, että on pakko yrittää tehdä muutama kakku ja saaristolaisleipä, vaikka en olisi oikein jaksanutkaan. Ystäviämme halusin muistaa pienillä leivonnaislahjoilla. Saamme vuoden mittaan niin paljon apua monessa asiassa ystäviltämme, että on kiva muistaa heitä edes vähän.


Tein muutaman pienen taatelikakun, jotka koristelin suklaalla ja talvisilla koristeilla. Saaristolaisleipä on aina mieleinen lahja. Mieluummin annan hyvää leipää, kuin jonkun kukkasen, joka kohta kuihtuu kuitenkin. Tänä vuonna lähetimme joulukorttejakin todella vähän. Koko joulu meni jotenkin ohi kaiken väsymyksen, kuumeilun ja flunssaisen olon kanssa. Perinteiset jouluruoat tietysti tein, mutta itselleni ei mikään ruoka maistunut oikein miltään. Painokin on laskenut viisi kiloa, joka on  todellinen yllätys. Ensi jouluna nautitaan toivottavasti taas kaikesta jouluun liittyvästä entiseen malliin.
Toivotan kaikille ihanaa vuotta 2017 jota olemme matkannut jo kymmenen päivää. Tästä se vuosi jatkaa kulkuaan. Otetaan kaikki ihanat asiat vastaan mitä tulee ja tietysti joskus ne vähän ikävämmätkin,  niitäkään emme pysty välttämään.

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Dublin, Irlanti 28. - 31.10.2016


Lähdimme kuukausi sitten, mieheni ja kahden ystävämme kanssa viettämään pitkää viikonloppua Irlannin pääkaupunkiin, Dubliniin.  Kohde kiinnosti meitä niin irlantilaisen musiikin, pubien, kuin myös kaupungin nähtävyyksien ja tunnelman vuoksi. Dublinissa asuu noin puoli miljoonaa asukasta. Kaupungin keskustan jakaa kahtia Liffey joki, jonka kummaltakin puolelta löytyy nähtävyyksiä, paljon kauppoja ja tietysti myös paljon vanhoja ihania taloja.


Minua on aina kiinnostanut vanhat rakennukset ja olen sitä mieltä, että liian paljon tuhotaan vanhaa ja rakennetaan tilalle uutta laatikkorakennelmaa. Dublinissa onneksi on paljon vanhoja rakennuksia,  joita sai ihailla. Kuljimme paljon kävellen keskustan alueella, joten meillä oli hyvä mahdollisuus kuvata kaikkia ihania rakennuksia. Olimme vuokranneet Airbnb:n kautta asunnon kolmeksi yöksi. Asunnossa oli kaksi makuuhuonetta, yhdistetty keittiö/oleskelutila ja kylpyhuone. Sijainti asunnolla oli loistava, bussit lähtivat kadulta, aivan asunnon edestä ja niitä kulki tiheään tahtiin. Olimme hankkineet jo lentäkentältä, tullessamme maahan, kolmen päivän "turisti kortin" jolla sai matkustaa niin busseilla, kuin raitiovaunuillakin.


Asuntomme sijaitsi Dorset streetillä, josta yllä oleva kuva on otettu.  Kotikatumme yksi pubeista, oli melkein asuntoamme vastapäätä, tuo kadun kulmassa sijaitseva Hennessy`s. Pubeissahan paikalliset istuvat joka ilta töiden jälkeen eli se on paikallisten toinen olohuone. Pubeissa tarjotaan myös ruokaa, joka meidän kokemusten mukaan olikin todella hyvää. Mutta siitä kerron hieman myöhemmin.


Kun kävelee Dublinin kaduilla ja katselee talojen ulko-ovia, tulee elävästi mieleen Lontoon kadut. Eri värisiä ovia on vaikka kuinka paljon. Jopa samassa talossa on kaikki ovet maalattu eri värisiksi. Meidän talon, tai siis talon missä asuntomme sijaitsi, ovi oli maalattu kauniin vihreäksi. Se oli hyvä tunnusmerkki, jos oli eksyksissä. Pieniä putiikkeja ja todella paljon etnisiä ruokapaikkoja, löytyi myös kotikadultamme. Suosittelemme edullista Airbnb majoitusta kaikille, mutta pienellä varauksella pitää kyllä suhtautua näihin paikkoihin. Kaikki ei ole aina sitä, miltä esittelykuvissa annetaan ymmärtää. Meidänkin asunnossa oli keittiö/oleskelutilan lattia niin vino, että sen todellakin huomasi,  kun seisoi työpöydän ääressä. Toinen ystävämme melkein alkoi remontoimaan lattiaa uuteen uskoon.


Kaupungin halki siis virtaa Liffey joki ja siltoja joen yli löytyy luonnollisesti useampia. Monissa maailman suurkaupungeissa virtaa joki kaupungin halki ja se antaa kaupungille aina oman leimansa. Joskus olisi ihana päästä jokiristeilylle, vaikkapa Pariisissa, joka on yksi matkakohdehaaveeni. Ainoastaan Pariisin lentokentällä olen ollut, kun olimme matkalla Casablancaan, muutama vuosi sitten, mutta kaupunkiin en ole vielä päässyt tutustumaan. Ehkä vielä jonakin päivänä.


Dublin on kaupunki, jossa käy todella paljon turisteja. Niinkuin joka kaupungissa, on myös Dublinissa alue, mikä on tullut turisteille tutuksi, eli Temple Bar. Pubeja on vieri vieressä ja hinnat ovat myös turisteille suunnatut eli kalliimmat kuin vähän syrjemmällä sijaitsevissa pubeissa. Tietysti meidänkin piti käydä katsomassa Temple Bar pubi, jonne kaikki muutkin turistit ryntäävät. Nautimme siellä Irish coffeet ja mielestäni n.10€ lasillisesta, oli kyllä hiukan liikaa. Hyväähän se oli, joten emme antaneet hinnan harmittaa sen enempää.


Niinkuin yleensä kaikissa irkkupubeissa on elävää musiikkia, niin tietysti myös Temple Bar pubissa. Mies ja kitara eli Gypsy Davy. Musiikki oli juuri meidän makuumme ja tulipa häneltä ostettua myös cd-levykin, joita hänellä oli myynnissä. Levyn musiikki ja laulut olivat luonnollisesti hänen esittäminään. Irlantilainen musiikki on jotenkin niin hyväntuulista. Meillä on irlantilainen ystävä, joka laulaa paljon myös irlannin alkukielellä eli iiriksi. Se kuulostaa todella hyvältä, vaikka kieltä ei ymmärräkkään. Yksi maailmallakin tunnettu irkkubändi on The Dubliner`s ja heidän tutuksi tekemä kappaleensa, Whiskey in the jar, on todella suosittu. Moni muukin artisti tai bändi on levyttänyt tämän kappaleen, esimerkiksi Metallica on tehnyt siitä oman versionsa.


Irlantilainen viskihän on maailmankuulua ja sitä kautta myös todella suosittua. Dublinissahan sijaitsee myös Jamesonin viskitehdas, mutta siellä emme tällä kertaa vierailleet.  Muitakin irlantilaisia viskimerkkejä on markkinoilla paljon. Itse en ole viskin ystävä, niinkuin ovat matkaseurueemme miehet, mutta Irish coffeessa viskikin menee erittäin hyvin.




Rakennustyylejä ja eri värisiä taloja on monenlaisia, Dublinin katukuvassa. Kapeita ja korkeita taloja, aivan niinkuin Englannissakin. Melkein jokaisessa rakennuksessa on alakerrassa joku putiikki tai pubi. Liikenne on myös melko reipasta ja koska maassa vasemman puoleinen liikenne, se tuo omia hankaluuksiaan liikkua. Varsinkin jalankulkijoiden on syytä olla tarkkana, kun se auto tuleekin aivan eri suunnasta, mistä odotit sen tulevan. Ruuhkaisesta liikenteestä huolimatta, hyvin pärjättiin.


Viikonloppuna, jolloin olimme Dublinissa, oli myös Halloween-juhla. Talot ja ihmiset olivat koristautuneet karnevaaliasuihin. Juhlijoita riitti katukuvassa, varsinkin lauantai-iltana todella paljon. Värikkyys tuntuu olevan teemana irlannissa muutenkin, kun katselee ympärilleen kaupungin kaduilla. Suosituin katu Dublinissa on O `Connel street. Sieltä löytyy paljon nähtävyyksiä, kauppoja, hotelleja, ravintoloita ja tietysti myös todella paljon ihmisiä.






Guinness `in tehdas oli yksi etukäteen suunniteltu kohde matkallamme. Luonnollisesti tehtaalle ja kierrokselle siellä, oli myös pääsymaksu. Guinness`in tehtaan yhteydessä on museo ja oluenpanonäyttely. Ystävämme lähtivät tehdaskierrokselle, mutta minä ja mieheni saimme luvan mennä yhteen tehtaan ravintoloista, nauttimaan virvokkeita ja kuuntelemaan elävää musiikkia.


Ihana vanhan ajan kauramoottorilla käyvä kulkuväline, jota turistit ahkerasti käyttivät.



Ravintolan tunnelma oli vertaansa vailla. Hain meille baaritiskiltä juotavaa, miehelleni Guinness ´in olutta ja itselleni Cider omenasiideriä, joka oli todella hyvää. Musiikista ravintolassa vastasi duo, jossa toinen herra soitti kitaraa ja lauloi ja toinen herra huilua, nokkahuilua ja tinapilliä ja lauloi myöskin. Musiikki oli todella mukaansa tempaavaa. Nautimme suunnattomasti tunnelmasta. Kun ystävämme tulivat tehdaskierrokselta, nautimme vielä hampurilaiset, jotka olivat todella maukkaat. Tehtaan tiloissa oli myös myymälä, josta sai kaikkea mahdollista tavaraa Guinness `in logolla varustettuna. Ostin miehelleni t-paidan, jonka etupuolella luki iirin kielellä Guinness ja muuta asiaa tehtaasta. 


 Olin etukäteen ottanut selvää, mitä kaikkea Dublinista löytyy ja minne kannattaa mennä. Yksi paikka joka kiehtoi, oli Dublinin vanhin pubi. Se on perustettu vuonna 1198. Uskomatonta, eikö totta. Paikan nimi on The Brazen Head. Pubissa oli pieni ulkoalue, joka oli tupaten täynnä ihmisiä. Sisällä oli  useampi pieni huone, missä istui asiakkaita. Löysimme mukavat paikat ja pyysimme ruokalistan. Lammas on erittäin suosittua lihaa Irlannissa ja sitä löytyi ruokalistalta ja myös tarjoilijan ehdottamana.


Mieheni söi lammasmakkaraa, peruna - ja porkkanasosetta, samoin toinen ystävämme ja toinen ystävämme tilasi itselleen lammaspataa.  Olutta tietysti kyytipojaksi.


 Minä halusin ehdottomasti fish and chipsiä, jota olen viimeksi syönyt Lontoossa, muutama vuosi sitten. Sehän on todellakin perinteistä pubiruokaa. Annokseen kuului paneroitua turskaa, lohkoperunoita, jotka oli laitettu tulikuumaan emalimukiin sekä ihanaa remoulade tyyppistä kastiketta. Kyytipojaksi Kilkenny olutta. Loistava yhdistelmä ja niin herkullista. Kaikki olimme erittäin tyytyväisiä paikan ruokaan ja aivan loistavaan tarjoilijaan, joka meitä palveli. Pitihän minun  sieltäkin vielä ostaa miehelleni t-paita, paikan omalla logolla varustettuna. Jos matkustatte joskus Dubliniin, The Brazen Head `iin kannattaa ehdottomasti mennä. Suosittelemme lämpimästi.




Tääsä yksi kiinnostavista taloista, joka tuli vastaan kaupungilla kävellessä. Olettaisin, että talo ei ole kovinkaan vanha, muihin taloihin nähden, mutta talon tyyli sopii erittäin hyvin vanhojen talojen rinnalle. Ihastuttava suoraan sanoen ja niin kaunis.


 Monenlaisia kauniita yksityiskohtia oli talojen seinissä ja ne aina kiinnittää huomioni. Joku on nähnyt vaivaa suunnittelemalla jotakin silmänruokaakin ihmisille. Tykkään todella paljon.


Tässä yksi ihana yksityiskohta Liffey-joen ylittämältä sillalta. Tässä on ajateltu myös niitä ihmisiä,   jotka kulkevat veneellä sillan alta. Mukavaa katseltavaa veneilijöillekkin.  Sillan rakennusvuodesta ei ole mitään tietoa, mutta uskoisin että se on todella vanha.


Lauantai-iltana lähdimme taas tutustumaan kaupunkiin, sen iltavalaistuksessa. En tiedä johtuiko tämän talon valaistus Halloween viikonlopusta, vai onko siellä aina tuollaiset valot. Hyvältä näyttää kuitenkin ja valot tuovat hienosti esiin vanhan talon arkkitehtuurin.


Tämä kuva onkin hieman keskustan ulkopuolelta. Irlantilainen ystävämme vinkkasi meille omasta vakio pubistaan, jonne lähdimme piipahtamaan. Pubi oli ensinnäkin aivan tupaten täynnä ihmisiä. Elävää musiikkia tietysti, niinkuin aina irkkupubeissa on. Mutta meteli oli korvia huumaava ja meteli johtui asiakkaiden puheensorinasta. Se olisi ylittänyt kyllä melkoisesti kaikki desipelimittaukset. Irlantilainen kun innostuu, niin siinä ei ääntä säästellä. Eikä tuo metelöinti johdu siitä, että porukka olisi nauttinut liikaa alkoholia. Se on vaan heidän tyylinsä ja hauskaahan se on, ei siinä mitään.






Talojen värikkyys viehättää minua todellakin. Miksi pitäisikin aina olla vaan harmaata massaa kaikki. Kuvassa oleva rakennus on ilmeisesti hotelli. Talon värikkyys onkin hyvä maamerkki. Asiakkaat löytävät taatusti perille. Seuraavalle Dublinin matkalle voisikin varata huoneen vaikka kyseisestä hotellista. Sijaintikin oli hyvä eli keskellä kaupunkia.


Ilmasto Irlannissa on merellinen, onhan maa meren ympäröimää. Olimme todella yllättyneitä Dublinin lämpötilasta, joka oli lokakuun lopulla n.  +16°. Onneksi emme sentään pukeutuneet vahvempiin takkeihin, kuin mitä nahkatakit ovat. Huomasin monen paikallisen kulkevan shortseissa, t-paidassa ja sandaaleissa. Heille siis ilma oli todella kesäinen.

Yhteenvetona voin sanoa, että Dublin on näkemisen arvoinen kaupunki. Ihmiset ovat ystävällisiä ja bussi-ja ratikkakuskit ottivat sokean mieheni todella hyvin huomioon. Siirtymiset ja poistumiset ajoneuvoihin, sujuivat moitteettomasti, kuskien myötävaikutuksella. Ainoa kurja asia on, että tässäkin kaupungissa on asunnottomia, niinkuin joka puolella maailmaa, valitettavasti.
Kiitokset täytyy antaa myös, Helsinki Vantaan ja Dublinin lentokenttävirkailijoillekkin, jotka pyytämättä auttoivat meitä. Helpottavaa huomata, että voimme huoletta lähteä matkalle myös kahdestaan mieheni kanssa.
Kiitos Dublin ja kiitos ihanat ystävämme. Matkamme onnistui täydellisesti. Ei muuta kuin uutta matkaa suunnittelemaan.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Gluteenittomia pieniä sydänpikkuleipiä


Gluteenittomia pikkuleipiä  taas ja nyt malli oli pieni sydän. Tuttavani jolle näitä tein, toivoi melko pienen kokoisia ja niinpä minä tein hänelle sellaisia. Täytteeksi pikkuleipiin laitoin  vadelmamarmelaadia. Päälle sinistä sokerimassaa, jota vaalensin vielä valkoisella sokerimassalla.
Lidlissä oli myytävänä joku aika sitten, erilaisia koristerakeita. Ostin purkillisen pieniä lumihiutale-koristerakeita. Liimasin koristeet sokerimassan päälle elintarvikeliimalla.


Nämä pikkuleivät ovat todella herkullisia ja vaikka ovat gluteenittomia, maistuvat varmasti myös muillekkin, kuin vain keliaakikoille. Jos haluaa tehdä pikkuleivät tavallisista vehnäjauhoista, vaihtaa vain gluteenittomat jauhot vehnäjauhoihin. Ohje näihin pikkuleipiin löytyy aiemmista postauksista, sivupalkin kohdasta gluteenittomat leivonnaiset tai kohdasta pikkuleivät. Kannattaa kokeilla näitä  vaikka jouluksi ja valita mieleinen täyte ja koristelu vaikka sokerimassasta, mitä itse usein käytän.