maanantai 22. syyskuuta 2014

Hiivaleipää



Tänään oli hiivaleivän leivonta päivä. Alkoi olla niin kova mieliteko vaaleaan leipään, että pitihän sitä alkaa tekemään. Usein kaupassa mietin, että en kyllä malta ostaa vaaleaa leipää tai sämpylöitä,  kun osaan niitä itsekkin tehdä. Joskus kyllä pitää ostaa paahtoleipää, kun sen mieliteko iskee. Sekin maistuu hyvältä silloin tällöin. Ja kuinka helppoa onkaan sämpylöiden ja hiivaleipien teko. Taikinaan voi laittaa mitä jauhoja vaan kaapista löytyy ja vaikka sen aamupuuron lopun, mitä on jäänyt kattilaan.

Varsinaista ohjetta ei näihin leipiin ole, mutta kerron nyt kuitenkin mistä aineksista olen leivät tehnyt.

7 dl vettä
3 dl rasvatonta maitoa
n. 75g hiivaa
pieni loraus siirappia
reilu lusikallinen suolaa
vehnäleseitä
ruisjauhoja
vehnäjauhoja
sulatettua voita

Kohota taikina hyvin liinan alla. Leivo pyöreitä leipiä ja anna taas nousta. Viillä terävällä veitsellä viillot leipien päälle, vähän ennen kuin laitat ne uuniin. 
Taikinasta tuli kuusi leipää. Paista 200° n. 30 min.

Valitettavasti hiivataikinoitteni teko-ohjeet ovat yleensä niin summittaisia, että jos haluaa seurata tarkasti ohjetta ja määriä, ei minun neuvoillani ehkä arvaa lähteä kokeilemaan. Netistä ja leivontakirjoista kyllä löytyy tarkkoja mittoja jauhoille,  hiivaleipätaikinoiden ohjeista. Minulla on tällainen näppituntuma näihin hiivataikinoihin, enkä siksi jauhoja juuri koskaan mittaile. Olen tehnyt pulla-ja leipätaikinat yleiskoneella jo useita vuosia, en siitä huolimattakaan jauhoja koskaan mittaile. Vanha hyvä nyrkkisääntö on, että mitä löysemmäksi taikinan jätät, sitä parempi on lopputulos. Leivontapöydällä voi sitten lisätä jauhoja, leivonnan helpottamiseksi.



sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Mutakakkua


Tein eilen mutakakkua pitkästä aikaa. Minulle tuli niin hirveä suklaan mieliteko ja tämä leivonnainen on todella suklainen. Olen aina ollut kova syömään karkkia ja varsinkin salmiakkia. Olen ollut reilu pari viikkoa ilman karamellejä, ihme kyllä. No, kyllä sitä näköjään pystyy mihin, vaan kun tarpeeksi on itsekuria. Täytyy kyllä myöntää, että salmiakki on kyllä mielessä harva se hetki, mutta täytyy pysyä tiukkana. Niinpä suuressa makeannälässäni ajattelin viikonlopun kunniaksi tehdä mutakakkua. Sitä kun syö palasen, niin hetkiin ei tee makeaa mieli.



Mutakakunhan kuuluu olla sisältä todella valuvan pehmeä. Uskoisin, että nyt onnistuin tekemään siitä juuri sellaisen, kun sen pitäisikin olla. 

Laitan tähän ohjeen, millä minä mutakakkua teen. Ohjeitahan löytyy netistä vaikka kuinka paljon, mutta tässä taas yksi.

200 g voita
200 g tummaa suklaata
2 dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
3 kananmunaa
2 dl sokeria

Sulata voi ja palottele suklaa kattilaan. Sekoita suklaata niin kauan, että se sulaa voin joukkoon. Laita voi-suklaaseos kulhoon ja sekoita kuivat aineet joukkoon.
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita muna-sokerivaahtoon suklaaseos varovasti nostellen.
Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja rasvaa ja leivitä reunat. Valuta taikina vuokaan ( halkaisija n. 24cm) Paista 200° n. 25 min. Voit koristella kakun vaikka tomusokerilla.



Herkuttelin ihanalla suklaisella mutakakulla kermavaahdon kera. Tämä vie kyllä kielen mennessään. Koska kakku on todella makeaa, sitä ei pysty sentään koko kakkua kerralla pistelemään, onneksi. Helppo ja nopea kakku. Kannattaa kokeilla.


torstai 18. syyskuuta 2014

Gluteeniton, hiivaton ja laktoositon leipä



Tein tuttavalle taas leipää. Tämän leivän teko on haastavaa, koska sen pitää olla gluteeniton, hiivaton ja laktoositon. Nesteeksi käytän laktoositonta piimää, nostatukseen soodaa ja jauhoina erilaisia gluteenittomia jauhoja.
Tämän leivän tekemisessä on omat kikkansa. Monta kertaa olen epäonnistunut, koska leivät eivät ole nousseet tarpeeksi. Nytkin kävi niin, että ensimmäinen satsi ei noussut tarpeeksi. Toinen jo sitten onnistuikin, kun jätin taikinan löysemmäksi. Eli ihan piti näppituntumalla taas mennä tällä kertaa. Jos voisi käyttää hiivaa, tällaista ongelmaa ei olisi, mutta soodalla ei lopputulos ei ole välttämättä aina onnistunut. Tarkkaa ohjetta en siis voi leivän teosta antaa, koska sellaista ei minulla ole. Aina kannattaa kokeilla uusia juttuja. Jos epäonnistuu, niin siinä menettää ainoastaan aineet, ei sen kummempaa. No, harmittaahan sekin tietysti vähän aikaa, mutta ei lannistuta.


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Gluteenittomia pikkupizzoja


Kylläpä onkin taas vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Mihinkähän tämä aika oikein kuluu. Sitäkään en halua allekirjoittaa, että eläkeläisellä olisi aina kiire. 
No, nyt kuitenkin taas tuli leivottuakin jotain. Tein tuttavalle gluteenittomia leivonnaisia.

Ensimmäisenä esittelen gluteenittomat pienet jauhelihapitzat.

Ohjeenkin laitan teille, jos joku haluaa näitä kokeilla.

3 dl perunamuusijauhetta
7 dl gluteenittomia jauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
200 g pehmeää voita
4 dl kylmää vettä

Kuivat aineet sekoitetaan sekaisin, joukkoon pehmeä voi ja kylmä vesi. Anna taikinan olla jääkaapissa sen aikaa, kun valmistat täytteen.

Täytteeksi laitoin paistettua jauhelihaa, sipulia, paprikaa ja jauhelihamaustetta. Pohjalle ketsuppia ja sen päälle täytteet. Pinnalle vielä juustoraastetta.
Paista 225° n. 15 min.

Olen tehnyt tavallisia pikkupizzoja samalla ohjeella, vaihtamalla gluteenittomat jauhot vehnäjauhoihin. Täytteeksi voi tietysti laittaa mitä mieleen juolahtaa ja mistä pitää.



lauantai 6. syyskuuta 2014

Hedelmäpuita puutarhassa


Puutarhassamme on muutamia hedelmäpuita. Kriikuna on samanlainen kuin luumu, mutta hieman pienempi. Kypsyminen kestää hieman pidempään, kuin esimerkiksi omenien.  Olen muutaman kriikunan jo maistanut, mutta puusta otettuna ne ovat vielä hieman raakoja. Maahan pudonneet ovat kyllä jo kypsyneet.


Kriikunoista voi valmistaa sosetta, mehua ja viiniäkin olemme kerran kriikunoista valmistaneet. Kriikuna pelkästään, on ehkä monen makuun hieman liian karvas, mutta kun sitä sekoittaa esimerkiksi omenoiden kanssa, niin sekoituksesta tulee todella hyvää. Itse olen tehnyt kriikuna-omenasosetta ja mehua. 
Nyt kriikunapuumme kantaa todella runsasta satoa. Joka vuosi ei kriikunoita tulekaan, ainakaan meillä. Nyt pitää sato taas hyödyntää. Parasta mielestäni on se, kun voi suoraan puusta niitä syödä.


Puutarhassamme on myös muutama omenapuu. Valkeakuulasta löytyy kaksi puuta. Tämä lajike on hyvin mehukas ja kasvaa myös melko kookkaaksi. Näistä omenoista kannattaa tehdä mehua ja sosetta. Tottakai voi myös syödä ihan sellaisenaan. Itse en tosin tästä lajikkeesta niin kovasti pidä sellaisenaan, koska se on vähän hapan. Niin ja ihania omepiirakoita kannattaa tietysti tehdä myös.


Tämän lajikkeen nimeä en tiedä, mutta nämä ovat maukkaita ja makeita. Juuri minun makuuni. Ei niin pehmeä kuin valkeakuulas, mutta mahtavan makuinen.
Näiden lisäksi löytyy vielä kaksi muuta omenapuuta, jotka talomme edellinen omistaja, on itse risteyttänyt useasta eri omenalajikkeesta. Yksi talvilajike omenapuukin löytyy, niitä en ole koskaan edes maistanut, mutta toki niistäkin kannattaa valmistaa ainakin soseita. Mehun tekemiseen lajike on ehkä liian kiinteä.
Kannattaa kyllä hyödyntää kaikki sato mitä puutarhasta saa. Tehdä mehut, soseet, hillot ja piirakat pakasteeseen. Nyt kun hedelmäsato alkaa olla parhaimmillaan, nautitaan näistä herkullisista puutarhan antimista.